Sight-size-metodi

Opettajamme kertoi sight-size-metodista. Se on klassis-realistinen maalaus- ja piirustus-metodi, jonka traditio on alkanut Firenzessä ja kehittynyt myöhemmin Pohjois-Euroopan taideakatemioissa. Se on levinnyt Amerikkaan taidemaalari Jean-Leon Gerome'in (1824-1904) oppilaiden kautta. Gerome'in oppilaina on ollut myös suomalaisia taidemaalareita. Esimerkiksi Albert Edelfeltin opinnot Gerome'in johdolla toivat vankan teknisen pohjan Edefeltin tuotannolle. Myös Gunnar Berndtson aloitti opinnot 1876 Gerome'in oppilaana. 

Ives Gammel on uranuurtaja tämän akateemisen tradition säilyttämisessä ja uudelleen henkiin herättämisessä. Hän tallensi tietoja akateemisestä traditiosta (sight-size) kirjoi-tuksiinsa ja vakiinnutti oman ateljeensa, jonka seuraaja on Firenzen taideakatemia. Tämän akatemian on perustanut amerikkalainen Daniel Graves vuonna 1991. Koulu edustaa 1800-luvun realistista traditioa ja henkeä.  1800-luvulla sight-size-metodia opetettiin kaikissa tär-keimmissä taideakatemioissa ympäri maailmaa. 

1850-luvulla oli ns. piirustuskursseja, joissa edettiin asteittain Danten pään kopioimisesta Seineen hukkuneen kautta kipsimallien kopiointiin. Planssiksi sanotaan piirrosta tai mallia, jota kopioidaan. 

Sight-size-metodilla piirtämisessä tai maalaamisessa tarvitaan apuvälineinä luotilankaa, tavallinen peili sekä terävä lyijykynä mittaamista varten. Luotilanka on käsivarren mittainen lanka, jonka päähän on solmittu pieni lyijypaino. 

Vasemmalla Danten pää, jonka olen kopioinut oikealle.

Ensin piirretään iso muoto ja varjojen rajat. Silmien, nenän ja suun linjojen apuviivat piirretään ja pystysuunta merkitään. Valo työhön tulee paperista. H-HB-hiilet teroitetaan teräviksi. Jos mallina käytetään kipsiveistosta, se asetetaan kaksiseinäiseen tilaan. Kun kopioidaan kolmiuloitteista kipsimallia, katsotaan luotisuoralla melko kaukaa pystysuorat ja vaakasuorat linja ja suhteet. Piirustus telineen paikka merkitään lattiaan, jotta etäisyys olisi aina työtä jatkettaessa sama. Valaistuksen tulisi olla myös aina sama, kun kopioidaan kolmiuloitteista mallia. Kun piirustus etenee, kannattaa sitä katsoa peilin kautta, jolloin näkee selkeämmin vastaako se mallia.


Tämä sight-size-metodiin tutustuminen oli minulle hyvä kokemus. Siinä silmä ja käsi harjaantuivat tekemään yhteistyötä ja kun peilillä tarkistettiin  piirretty kuva, niin näki todella hyvin, missä oli mennyt pieleen. Peilin käyttäminen apuvälineenä piirtämisessä oli minulle aivan uusi asia. Danten päätä kopioidessani pääsin irti turhasta kiireestä ja vähin erin piirtämisestä tuli lähes meditatiivinen kokemus. Mieleen laskeutui rauha ja kolmen tunnin jälkeen tuntui, että olin virkistäytynyt. Enää ei ollut tärkeää osaanko piirtää vai en.