Piirtäminen

Välineiden hankkimisen jälkeen harjoittelimme aluksi hiilen  käyttöä. Kokeilimme millaista jälkeä hiilellä saa, kun sitä pitää eri asennoissa paperiin nähden. Yrittelimme myös jonkin-laisia asetelmia. 

Hiilen käytön harjoitus

Hiili tuntui minusta hyvältä välineeltä, sillä oli helppo piirtää. Tässä vaiheessa ongelmana oli lähinnä se, että en osannut piirtää asetelmaa. Olin näet viimeksi piirrellyt vain omituisia kuvioita muistiinpanovihkoni lehdille, huvittaakseni itseäni tylsän kokouksen aikana. 

Hiilipiirros kiinnitetään paperille kiinniteaineella, muuten hiili suttaantuu ja lopulta lähtee pois paperista. Tarvittaessa hiiltä voi piirtämisen eri vaiheissa poistaa paperilta säämiskällä. Tämä oli minulle uutta asiaa. Tätä ennen olin säämiskällä kuivannut autoa pesun jälkeen.  

Tein havainnon, että minulle oli aluksi erittäin vaikeaa "hiljentyä" piirtämään. Kun työssä oli päivällä kiirettä, tuntui siltä, että "lento" jatkui vielä illalla kurssillakin. En jaksanut keskittyä "nys-vää-mään" jonkun piirustuksen kanssa kolmeksi tunniksi. Huomasin hermostuvani, kun en heti onnistunut piirtämisessäni. Tämä oli aika inhottava tunne. Se oli jonkinlaista painetta ja kai pelkoakin siitä, että en osaa piirtää. 

Hiilellä piirretty harjoitus valoista, varjoista ja
niillä luotavista muodoista

Sitten, kun siirryimme piirtämään, käyttäen ns. sight-size -metodia aloin ymmärtää, että olen kurssilla oppimassa ja oppiminen vie aikansa. Edelleen kuitenkin hermostuin, jos en heti onnistunut piirtämisessäni. Syksyn edetessä ja piirtämisen jatkuessa pääsin vihdoin tästä hermoilusta eroon. Olin saamassa kokemuksia taiteen perusteista, tutustumassa erilaisiin tekniikoihin, en näyttämässä, kuinka hyvä olen jossakin asiassa. 

Kokeilimme vielä piirtämistä punaliidulla ns. pariisinpaperille. Liidulla piirtäminen oli minulle uusi kokemus sekin. Piirsimme asetelman, jossa oli minulle yllin kyllin haastetta.

Punaliidulla piirretty asetelma. Huomaa hieno syvyys-
vaikutelma omenan kannan syvennyksessä.

Tässä harjoituksessa onnistuin mielestäni erinomaisesti piirtämään omenan kannan juuressa olevan syvennyksen! Niin, pienistäkin asioista voi olla ylpeä. Tuon kannan syvennyksen syvyysvaikutelmaan olen tyytyväinen. Katsokaa vaikka, se on hyvä. Liitua käytellessäni huomasin sen, että pitää tehdä rennolla otteella, heittäytyä tekemään. Mitään kunnon jälkeä en saa aikaan, jos ajattelen, että nyt yritän tehdä oikein hyvää jälkeä.