Maalauspohjien pohjustaminen

Kiva päästä välillä kokkaamaan. Kevään 2011 aloitimme pohjustamalla maalauspohjiksi mdf-levyä ja pellavakangasta kiilapuille.

Arvostan suuresti sitä, että sain opetella maalauspohjien tekemisen kädestä pitäen. Opin tietämään materiaalit, joita pohjustamisessa käytetään ja osaan nyt tehdä maalauspohjat itse. Toki kaupasta voi ostaa valmiita pohjia, ihan edullisestikin. Jostain syystä minusta tuntuu hyvältä, kun osaan itse tehdä pohjustuksen. Omilla käsillä tekeminen tuntuu hyvältä ja mieli lepää puuhaillessa.

Pellavakankaan pohjustus aloitettiin pingottamalla kangas kiilapuille. Sen jälkeen turvotettiin jänisliimarakeita vedessä, jonka jälkeen  seos kuumennettiin ja siveltiin pellavakankaalle pensselillä.

Ensimmäinen pellavakankaan liimaaminen epäonnistui täysin. Kankaasta tuli "kuplikas" kuin kuplamuovi. Liimasin uuden kankaan kotona ja sain sen onnistumaan hyvin. Tärkeää on, että liimaseos on tarpeeksi lämmintä koko sivelyn ajan.

Oivalliseksi välineeksi lämmityksessä osoittautui sähköllä toimiva haudutuskattila, jonka löysin kierrätyskeskuksesta. Sieltä löytyivät muutkin "kokkailuun" tarpeelliset välineet kohtuulliseen hintaan.


Mdf-levylle puolestaan liimattiin valkoista lakanakangasta samaisen jänisliiman avulla.

Liimauksen jälkeen siveltiin pellavakankaalle ja mdf-levylle varsinainen maalauspohja-aine eli liitupohja. Liitupohjan kokkaamiseen saimme myös hyvät ohjeet. Huolellinen työskentely tässäkin vaiheessa on tärkeää. Jotta liitupohja onnistuisi, on liimauksen oltava onnistunut.

Maalauspohjien valmistuttua, ryhdyimme opettelemaan ns. grissaille- eli harmaasävymaalausta.

Sight-size-metodi

Opettajamme kertoi sight-size-metodista. Se on klassis-realistinen maalaus- ja piirustus-metodi, jonka traditio on alkanut Firenzessä ja kehittynyt myöhemmin Pohjois-Euroopan taideakatemioissa. Se on levinnyt Amerikkaan taidemaalari Jean-Leon Gerome'in (1824-1904) oppilaiden kautta. Gerome'in oppilaina on ollut myös suomalaisia taidemaalareita. Esimerkiksi Albert Edelfeltin opinnot Gerome'in johdolla toivat vankan teknisen pohjan Edefeltin tuotannolle. Myös Gunnar Berndtson aloitti opinnot 1876 Gerome'in oppilaana. 

Ives Gammel on uranuurtaja tämän akateemisen tradition säilyttämisessä ja uudelleen henkiin herättämisessä. Hän tallensi tietoja akateemisestä traditiosta (sight-size) kirjoi-tuksiinsa ja vakiinnutti oman ateljeensa, jonka seuraaja on Firenzen taideakatemia. Tämän akatemian on perustanut amerikkalainen Daniel Graves vuonna 1991. Koulu edustaa 1800-luvun realistista traditioa ja henkeä.  1800-luvulla sight-size-metodia opetettiin kaikissa tär-keimmissä taideakatemioissa ympäri maailmaa. 

1850-luvulla oli ns. piirustuskursseja, joissa edettiin asteittain Danten pään kopioimisesta Seineen hukkuneen kautta kipsimallien kopiointiin. Planssiksi sanotaan piirrosta tai mallia, jota kopioidaan. 

Sight-size-metodilla piirtämisessä tai maalaamisessa tarvitaan apuvälineinä luotilankaa, tavallinen peili sekä terävä lyijykynä mittaamista varten. Luotilanka on käsivarren mittainen lanka, jonka päähän on solmittu pieni lyijypaino. 

Vasemmalla Danten pää, jonka olen kopioinut oikealle.

Ensin piirretään iso muoto ja varjojen rajat. Silmien, nenän ja suun linjojen apuviivat piirretään ja pystysuunta merkitään. Valo työhön tulee paperista. H-HB-hiilet teroitetaan teräviksi. Jos mallina käytetään kipsiveistosta, se asetetaan kaksiseinäiseen tilaan. Kun kopioidaan kolmiuloitteista kipsimallia, katsotaan luotisuoralla melko kaukaa pystysuorat ja vaakasuorat linja ja suhteet. Piirustus telineen paikka merkitään lattiaan, jotta etäisyys olisi aina työtä jatkettaessa sama. Valaistuksen tulisi olla myös aina sama, kun kopioidaan kolmiuloitteista mallia. Kun piirustus etenee, kannattaa sitä katsoa peilin kautta, jolloin näkee selkeämmin vastaako se mallia.


Tämä sight-size-metodiin tutustuminen oli minulle hyvä kokemus. Siinä silmä ja käsi harjaantuivat tekemään yhteistyötä ja kun peilillä tarkistettiin  piirretty kuva, niin näki todella hyvin, missä oli mennyt pieleen. Peilin käyttäminen apuvälineenä piirtämisessä oli minulle aivan uusi asia. Danten päätä kopioidessani pääsin irti turhasta kiireestä ja vähin erin piirtämisestä tuli lähes meditatiivinen kokemus. Mieleen laskeutui rauha ja kolmen tunnin jälkeen tuntui, että olin virkistäytynyt. Enää ei ollut tärkeää osaanko piirtää vai en.

Piirtäminen

Välineiden hankkimisen jälkeen harjoittelimme aluksi hiilen  käyttöä. Kokeilimme millaista jälkeä hiilellä saa, kun sitä pitää eri asennoissa paperiin nähden. Yrittelimme myös jonkin-laisia asetelmia. 

Hiilen käytön harjoitus

Hiili tuntui minusta hyvältä välineeltä, sillä oli helppo piirtää. Tässä vaiheessa ongelmana oli lähinnä se, että en osannut piirtää asetelmaa. Olin näet viimeksi piirrellyt vain omituisia kuvioita muistiinpanovihkoni lehdille, huvittaakseni itseäni tylsän kokouksen aikana. 

Hiilipiirros kiinnitetään paperille kiinniteaineella, muuten hiili suttaantuu ja lopulta lähtee pois paperista. Tarvittaessa hiiltä voi piirtämisen eri vaiheissa poistaa paperilta säämiskällä. Tämä oli minulle uutta asiaa. Tätä ennen olin säämiskällä kuivannut autoa pesun jälkeen.  

Tein havainnon, että minulle oli aluksi erittäin vaikeaa "hiljentyä" piirtämään. Kun työssä oli päivällä kiirettä, tuntui siltä, että "lento" jatkui vielä illalla kurssillakin. En jaksanut keskittyä "nys-vää-mään" jonkun piirustuksen kanssa kolmeksi tunniksi. Huomasin hermostuvani, kun en heti onnistunut piirtämisessäni. Tämä oli aika inhottava tunne. Se oli jonkinlaista painetta ja kai pelkoakin siitä, että en osaa piirtää. 

Hiilellä piirretty harjoitus valoista, varjoista ja
niillä luotavista muodoista

Sitten, kun siirryimme piirtämään, käyttäen ns. sight-size -metodia aloin ymmärtää, että olen kurssilla oppimassa ja oppiminen vie aikansa. Edelleen kuitenkin hermostuin, jos en heti onnistunut piirtämisessäni. Syksyn edetessä ja piirtämisen jatkuessa pääsin vihdoin tästä hermoilusta eroon. Olin saamassa kokemuksia taiteen perusteista, tutustumassa erilaisiin tekniikoihin, en näyttämässä, kuinka hyvä olen jossakin asiassa. 

Kokeilimme vielä piirtämistä punaliidulla ns. pariisinpaperille. Liidulla piirtäminen oli minulle uusi kokemus sekin. Piirsimme asetelman, jossa oli minulle yllin kyllin haastetta.

Punaliidulla piirretty asetelma. Huomaa hieno syvyys-
vaikutelma omenan kannan syvennyksessä.

Tässä harjoituksessa onnistuin mielestäni erinomaisesti piirtämään omenan kannan juuressa olevan syvennyksen! Niin, pienistäkin asioista voi olla ylpeä. Tuon kannan syvennyksen syvyysvaikutelmaan olen tyytyväinen. Katsokaa vaikka, se on hyvä. Liitua käytellessäni huomasin sen, että pitää tehdä rennolla otteella, heittäytyä tekemään. Mitään kunnon jälkeä en saa aikaan, jos ajattelen, että nyt yritän tehdä oikein hyvää jälkeä.

Matkalle lähtö

Taiteen maailmaan, tahdon tutustumaan, rallattelin  syksyllä 2010, kun löysin Aikuisopiston opetusohjelmasta aikuisopiskelijoille tarkoitetun taiteen perusopetuksen. Sinne ilmoittauduin tarkoituksenani tutustua erilaisiin kuvataiteen tekniikoihin.

Opinnoistaan opiskelija laatii portfolion. Portfolioon opiskelija dokumentoi työskentely-/oppimisprosessiaan. Tämän blogin tarkoituksena on koota portfolioni blogin muotoon.  

Aloitimme syksyn 2010 opinnot tutustumalla piirtämisen historiaan ja vanhoihin materiaa-leihin. Alla lyhyt kuvaus aiheesta.

Medicien Italiassa piirtäminen ei ollut pelkästään piirtämistä. Piirtämisen katsottiin kehittävän ihmisen mieltä, sillä piirtäjän on tiedettävä kuinka piirretään. Piirtäminen palveli monta päämäärää. Yhtäältä piirtämisellä tuotiin esiin mallin yksityiskohtia ja persoonallisuutta, toisaalta piirtämällä havainnoitiin ja visualisoitiin ympäristöä.

Yksi tärkeä piirtämisessä kehittynyt asia renessanssin aikana oli perspektiivipiirtäminen, kolmi-uloitteisuus. Ennen paperia piirtämiseen käytettiin vellumia, joka tehtiin eläimen nahasta. Tällöin ei voitu luonnostella. Kiinalaisten kehitettyä paperin, saattoivat taiteilijat vapaasti luonnostella.

Piirustusvälineeni

Tämän lyhyen johdannon jälkeen seuraavalla tapaamisella aloitimme piirtämisen. Sitä varten oli hankittava piirustusvälineet. Ennestään tunsin tietenkin lyijykynät ja hiilen, mutta muut tarvikkeet olivat minulle uusia: sininen hiilikumi, säämiskä, luotilanka, viivoitin, hiekkapaperi, maalarinteippi. Paperiksi piti hankkia Croquis-lehtiö, Ingress- ja pariisin paperia ja vielä peili. Mihin tätä peiliä tarvitaan piirtämisessä?