Akvarellikokeilu

Akvarellimaalausta pääsimme kokeilemaan keväällä 2011. Välineiksi oli hankittava tietysti akvarellivärejä, kylmät ja lämpimät versiot keltaisesta, punaisesta ja sinisestä. Näiden lisänä oli vielä keltaokra ja poltettu umbra. Siveltimeksi olisi pitänyt hankkia pari näädänkarvapensseliä, mutta nämä olivat minun budjetilleni liian kalliita. Hankin muutamia halvempia siveltimiä. Hyvä kolinsky-sivellin maksaa todella paljon. Tietysti tarvittiin vielä akvarellilehtiö. Paperin piti olla paksua n. 230-300 g/m2.

Teimme aluksi värioppiharjoituksia: maalasimme väriympyrän ja optisia värisekoituksia väliväreistä.

Katsoimme kuvia Paul Kleen maalauksista ja niiden pohjalta teimme akvarelleja keväisestä, kesäisestä ja myöhäisen syksyn puutarhasta.

Akvarellitekniikka jäi minulle etäiseksi. En päässyt jostain syystä syventymään siihen. Minulle tuli vain ahdistunut olo, kun en saanut mielestäni kiinni asian ytimestä enkä saanut haluamiani värejä haluamallani tavalla paperille, joka oli täysin märkä. Olenkohan kontrollifriikki?

Paperi piti valella märäksi juoksevan veden alla ja liimata liimapaperilla kovalle pohjalle. Kun siihen märälle pinnalle laitoin akvarelliväriä, se levisi aivan mahdottomaksi läikäksi, täysin hallitsemattomasti ja hillittömästi. Väreistä tuli pelkkää sekasotkua, kun ne sotkeutuivat toisiinsa.

Tuntuu siltä, että on ihan onnen kauppaa, miten värit sattuvat sekoittumaan. Kuivettuaan väreistä jäi outoja fläkkejä paperin pintaan. Tätä tekniikkaa en pystynyt hallitsemaan. Oliko siinä syy ahdistukseeni? Onneksi en ostanut kalliita siveltimiä ja olen sittemmin toipunut hallitsemattomuuden kokemuksestani!


Miten akvarelleja maalaavat taiteilijat onnistuvat saamaan katseltavia ja kauniita tauluja? Heillä täytyy olla vuosien harjoittelu takanaan.




Jälkeenpäin hankin nettikirjakaupasta e-kirjan, jossa kerrottiin akvarellimaalauksesta. Ehkäpä innostun joskus vielä kokeilemaan uudestaan akvarelleja.