Värien vuorovaikutus

Syksyllä 2011 tutustuimme myös värien vuorovaikutukseen tekemällä erilaisia kokeiluja väripapereilla.

Pahviset värinäytteet levitettynä pöydälle

Tehtävänämme oli mm

• läpikuultavuuden illuusio (väripaperivärien sekoittuminen)
• värien suhteellisuus (värillä on monta ilmettä)
• värivähennys (kaksi eri väriä näyttää samalta)
• värien intervalli 

Minulla oli ongelma nähdä näissä väripapereissa esimerkiksi läpikuultavuus. Kun olin pyöritellyt papereita edessäni jonkin aikaa ja katsoin niitä kauempaa, alkoivat silmäni hahmottaa, mistä oikein on kysymys. 

Vasemmalla kuva osasta väripapereita.

Läpikuultaavuuden illusio kolmen paperin avulla.

Läpikuultavuuden illusio 

Näyttää aivan siltä kuin pystysuunnassa oleva 

paperi olisi työnnetty vaakatasossa olevan 

paperin alle, josta se kuultaa läpi. 

Mitä enemmän tätä läpikuultavuuden

 etsimistä harjoitteli, sitä paremmin se tietenkin 

alkoi sujua. Ensi alkuun en osannut lainkaan 

katsoa sillä silmällä värillisiä papereita.

Sama väri näyttää erilaiselta, kun taustaväri muuttuu.

Värillä on monta ilmettä (oikealla)

Sama väri näyttää erilaiselta, kun taustaväri 

muuttuu. Pienessä neliössä on jokaisessa palanen samaa väriä.

Kaksi eri väriä näyttää samalta erilaisella taustalla

                                          

Värien intervalli

Tämä väripaperiharjoittelu oli hauskaa ja siinä silmäni kouliintuivat näkemään värejä eri tavalla.  Tähän asiaan ainakin minun pitäisi paneutua vielä syvemmin ja sitä varten hankin myöhemmin itselleni Josef Albers Värvide vastastikmõku. Siis mitä tämä olikaan suomeksi?

Akvarellikokeilu

Akvarellimaalausta pääsimme kokeilemaan keväällä 2011. Välineiksi oli hankittava tietysti akvarellivärejä, kylmät ja lämpimät versiot keltaisesta, punaisesta ja sinisestä. Näiden lisänä oli vielä keltaokra ja poltettu umbra. Siveltimeksi olisi pitänyt hankkia pari näädänkarvapensseliä, mutta nämä olivat minun budjetilleni liian kalliita. Hankin muutamia halvempia siveltimiä. Hyvä kolinsky-sivellin maksaa todella paljon. Tietysti tarvittiin vielä akvarellilehtiö. Paperin piti olla paksua n. 230-300 g/m2.

Teimme aluksi värioppiharjoituksia: maalasimme väriympyrän ja optisia värisekoituksia väliväreistä.

Katsoimme kuvia Paul Kleen maalauksista ja niiden pohjalta teimme akvarelleja keväisestä, kesäisestä ja myöhäisen syksyn puutarhasta.

Akvarellitekniikka jäi minulle etäiseksi. En päässyt jostain syystä syventymään siihen. Minulle tuli vain ahdistunut olo, kun en saanut mielestäni kiinni asian ytimestä enkä saanut haluamiani värejä haluamallani tavalla paperille, joka oli täysin märkä. Olenkohan kontrollifriikki?

Paperi piti valella märäksi juoksevan veden alla ja liimata liimapaperilla kovalle pohjalle. Kun siihen märälle pinnalle laitoin akvarelliväriä, se levisi aivan mahdottomaksi läikäksi, täysin hallitsemattomasti ja hillittömästi. Väreistä tuli pelkkää sekasotkua, kun ne sotkeutuivat toisiinsa.

Tuntuu siltä, että on ihan onnen kauppaa, miten värit sattuvat sekoittumaan. Kuivettuaan väreistä jäi outoja fläkkejä paperin pintaan. Tätä tekniikkaa en pystynyt hallitsemaan. Oliko siinä syy ahdistukseeni? Onneksi en ostanut kalliita siveltimiä ja olen sittemmin toipunut hallitsemattomuuden kokemuksestani!


Miten akvarelleja maalaavat taiteilijat onnistuvat saamaan katseltavia ja kauniita tauluja? Heillä täytyy olla vuosien harjoittelu takanaan.




Jälkeenpäin hankin nettikirjakaupasta e-kirjan, jossa kerrottiin akvarellimaalauksesta. Ehkäpä innostun joskus vielä kokeilemaan uudestaan akvarelleja.

Öljyvärimaalauksesta

Kevät 2011 alkoi öljyvärimaalauksen tekemisellä. Opettajan ohjeen mukaisesti hankin ensimmäiset öljyväriputkilot:  musta ja valkoinen sekä lämmin ja kylmä punainen, sininen ja keltainen.
Värien lisäksi hankin myös pensseleitä. 

Ensimmäiseksi maalasimme ns. grissail-maalauksen eli käytimme vain mustaa, valkoista ja harmaan eri sävyjä.

Ensin piirsimme kipsipäämallista kuvan paperille. Piirsimme varjojen muodot eli kuvaan tulivat valo- ja varjokohdat. Tämä pohjautui ensimmäisiin piirrosharjoituksiin, jossa kopioimme Danten pään. 

Kun piirros oli tehty, se kopioitiin kopiopaperille, jossa ääriviivat vahvistettiin punalliidulla. Sen jälkeen piirustus siirrettiin kopiopaperista maalauspohjalle. Tämän jälkeen päästiin maalaamaan öljyväreillä.  

Olin työtä tehdessäni välillä täysin epätoivoinen. Työskentelin ensimmäistä kertaa elämässäni öljyväreillä. Tehtävä tuntui ylivoimaiselta. Onneksi öljyvärit kuivavat hitaasti, joten oli mahdollista pyyhkiä välillä epäonnistuneet kohdat kokonaan pois. 

Opettajan tiukassa ohjauksessa sain kuitenkin työni valmiiksi. Kuten kuvasta näkyy, nenä on jotenkin hyvin kehittynyt eli se on todella oudon laatikkomainen rakenne. Valoihin ja varjoihin olen kohtuullisen tyytyväinen.