Kuvanveisto

Yhteisiin taiteen peruskurssin opintoihin kuului myös lyhyt tutustuminen savella muotoiluun. Keväällä 2012  saimme iskeä kädet saveen ja muotoilla siitä elävän mallin pohjalta pään. Savi tuntui materiaalina miellyttävältä. Koska en ollut koskaan aikaisemmin työstänyt savesta mitään, tuntui kolmiuloitteisen työn aikaansaaminen aluksi melkoisen haastavalta tehtävältä - ja kuten tuloksesta näkyy liikuin mukavuusrajojeni ulkopuolella.

Savinaamio polton ja värikäsittelyn jälkeen

Minulta ei pään tekeminen onnistunut. Se ei pysynyt koossa, koska tukirakenne oli heikko. Niinpä työni kutistui "naamioksi", joka näyttää ihan siltä kuin se olisi löydetty jostain muinaisesta hautakammiosta.

Taiteen perusopetuksen yhteisten opintojen jälkeen oli mahdollista valita jokin oma ala johon syventyä. Kun savityön epäonnistumisesta huolimatta, saven työstäminen oli ollut mukavaa, päätin lähteä kokeilemaan kuvanveistoa: Jihuu, kohti epämukavuusaluetta hiio-hoi!

"Apua pyytävä käsi, silmä joka ei näe ja korva joka ei kuule". Siinä ensimmäisen veistokseni nimi. Veistos valmistui betoniin. Olisiko tässä jo ainesta .... no, ei sentään.

Muottiin valettiin betonia, jonka jälkeen
kipsimuotti poistettiin.

Savesta muotoillusta esineestä tehdään kipsimuotti

Savesta muotoiltu rintakuva edestä.

Savesta muotoiltu rintakuva takaa.

Keväällä 2013 teimme elävästä mallista rintakuvan. Tässä on kuvattuna savimalli, jonka päälle valettiin kipsimuotti. Lopullinen teos valettiin muottiin kipsistä. Olen ylpeä mallin olkapäälle muotoilemastani viitan liepeestä. Muutenhan mutrusuu on, niin, mikä tämä oikein on. Hiuksista tuli ihan mukiin menevät, kun mätkin savea puukalikalla. Paljastinko jo liikaakin työmenetelmistäni?

Työskentely saven kanssa sujui hyvin, mutta kipsijauheen pöly tuntui menevän silmiin ja kurssi-illan jälkeen silmät tuntuivat siltä kuin olisin vaeltanut hiekka-aavikon hiekkamyrskyssä pari viikkoa.

Valmis kipsivalos.

Tämän isomman työn lisäksi kurssilla tehtiin nopeita pieniä luonnoksia elävästä mallista, joita ei työstetty pidemmälle, vaan ne tuhottiin ja savimassasta muotoiltiin heti seuraava asento.
Onneksi ehdin ottaa kuvat. Eikö näytäkin jotenkin hellyttäviltä nämä harmaat hahmoni?

Asento 1

Asento 2

Asento 3

Linokaiverrus ja puupiirros

Kevään 2012 ohjelmaan kuului linokaiverrukseen ja puupiirrokseen tutustuminen. Aloitimme linokaiverruksella, jossa muovimassaan kaiverretaan kuvio. Sen jälkeen laatalle telataan väri ja sen jälkeen kuvio siirretään paperille.  Kaiverrus itsessään oli helppoa. Vaikeaa oli  valita kaiverrettava kuva ja miettiä siinä pois kaiverrettavat osat. Väri tarttui koholle jääneeseen pinnan osaan.

ExLibrikseni suunnitelma ja toteutus, joka ei aivan mennyt "putkeen".

Tarkoituksenani oli tehdä itselleni Ex Libris. Kuvio onnistui niin ja näin, mutta teksti tulikin sitten takaperin! Mutta jäipä hyvin mieleen se, että on mietittävä asiat tarkkaan.

Punavihreä kukko

Linokaiverruksen jälkeen siirryimme puupiirroksiin. Akseli Gallen-Kallela toi puupiirrostekniikan Suomeen, mutta ehkäpä  Ina Collianderin puupiirrokset ovat tutumpia. Kaiverrus tehtiin koivuvanerilevylle, joten kaiverrustyö olikin huomattavasti raskaampaa ja hankalampaa kuin linolevylle kaivertaminen. Nämä kukot on tehty koivuvanerille kaivertamalla. Levyn molemmat puolet käytettiin eli värit painettiin kahdella laatalla.

Värien vuorovaikutus

Syksyllä 2011 tutustuimme myös värien vuorovaikutukseen tekemällä erilaisia kokeiluja väripapereilla.

Pahviset värinäytteet levitettynä pöydälle

Tehtävänämme oli mm

• läpikuultavuuden illuusio (väripaperivärien sekoittuminen)
• värien suhteellisuus (värillä on monta ilmettä)
• värivähennys (kaksi eri väriä näyttää samalta)
• värien intervalli 

Minulla oli ongelma nähdä näissä väripapereissa esimerkiksi läpikuultavuus. Kun olin pyöritellyt papereita edessäni jonkin aikaa ja katsoin niitä kauempaa, alkoivat silmäni hahmottaa, mistä oikein on kysymys. 

Vasemmalla kuva osasta väripapereita.

Läpikuultaavuuden illusio kolmen paperin avulla.

Läpikuultavuuden illusio 

Näyttää aivan siltä kuin pystysuunnassa oleva 

paperi olisi työnnetty vaakatasossa olevan 

paperin alle, josta se kuultaa läpi. 

Mitä enemmän tätä läpikuultavuuden

 etsimistä harjoitteli, sitä paremmin se tietenkin 

alkoi sujua. Ensi alkuun en osannut lainkaan 

katsoa sillä silmällä värillisiä papereita.

Sama väri näyttää erilaiselta, kun taustaväri muuttuu.

Värillä on monta ilmettä (oikealla)

Sama väri näyttää erilaiselta, kun taustaväri 

muuttuu. Pienessä neliössä on jokaisessa palanen samaa väriä.

Kaksi eri väriä näyttää samalta erilaisella taustalla

                                          

Värien intervalli

Tämä väripaperiharjoittelu oli hauskaa ja siinä silmäni kouliintuivat näkemään värejä eri tavalla.  Tähän asiaan ainakin minun pitäisi paneutua vielä syvemmin ja sitä varten hankin myöhemmin itselleni Josef Albers Värvide vastastikmõku. Siis mitä tämä olikaan suomeksi?